Tervetuloa lukemaan - siis vain lukemaan. Harmikseni Vuodatus.net hukkasi kaikki tämän jakson kuvat jonnekin sähkökatkon takia, enkä ole ehtinyt/jaksanut latailla kolmen vuoden takaisia kuvia uudelleen. Pahoittelen kovasti omastakin puolestani!
Aamulla teimme tärkeitä päätöksiäpilviä tutkaillen. Ensimmäinen päätös oli hyvä: lähikaduille shoppailemaan, ei Akropoliille. toinen päätös oli huono: jätetään sateenvarjot hotelliin.
Lähikaduilla olikin monenlaista takkia ja sukkaa, joku kirkkokin taas. Sitten Evripidou kadulla astuimme kauhujen käytävälle, jossa roikkui ruhoja, eri eläinten mahalaukkuja, kaninraatoja, nyljettyjä kalkkunoita ja muita lihankimpaleita, joiden keskellä valkotakkiset (ainakin alunperin) miehet heiluttelivat isoja veitsiä ja yrittivät saada meidät pysähtymään kuka milläkin verukkeella.
Kun pääsimme kauppahallin ruho-osastolta ulos, etsiydyimme toiseen kauhujen paikkaan, Omonia-aukiolle, jonne ainakin pimeän aikaan naisia varoitetaan menemästä. Ei se näin valoisalla ihan niin kammottava ollut, vaikka joutilaita miehiä olikin suhteellisesti muuta kaupunkia enemmän porttikongeissa seisoskelemassa. Aukion laidalla oli lady Pariisin papukaijakirjassaan suosittelema NEON kahvila, ja cappucchinot ja piirakat olivat ihan kelvolliset komeissa puitteissa.
Ulkona olikin jo joutilaille miehille ilmestynyt sateenvarjoja myyntiin, ja me hyppäsimme bussiin, ettei tarvinnut ostaa. Bussin ikkunasta sitten katsastimme kauppakadun valikoiman - tulihan se näin halvemmaksi. Jäimme pois ja ajattelimme mennä Benaki -museoon, mutta se olikin kiinni tiistaisin.
Eipä siinä muu auttanut kuin kävellä takaisin kauppakadulle. Katsastettiin toinen vähän halvempi tavaratalo, muttei sieltäkään löytynyt mitään. Siinä vaiheessa tuli sateenvarjoja ikävä, kun kadut alkoivat vähitellen muuttua enemmän jokien näköisiksi. Karttaa vilkuillen hyppelimme erilaisten katosten suojassa hotellille päin, ylitimme jokia, kengät ja sukat kastuivat kyllä ja villatakit ja farkutkin niin, että ei meinattu edes hiustenkuivaajalla saada niitä kuiviksi.
Viidenteen kerrokseen vievät tikkaatkin olivat kastuneet aika liukkaiksi, eikä olo tuntunut enää oikein lomalta.
Parin tunnin vaatteitten kuivattelun jälkeen rohkaistuimme kuitenkin sateenvarjoin aseistautuneina ulos ruokaa etsimään. Löydettiin taas lady Pariisin suosittelema paikka osastosta "vähällä rahalla ruokaa nälkäisille" ja syötiin ihan kunnollinen kreikkalainen tarjottimellinen erilaisia tikuissa tai ilman paistettuja lihoja, perunoita, sipulia, tomaattia, porkkanaraastetta, jugurttikastiketta ja valkoviiniä Quick Pittassa. Ei ollut huono valinta tämäkään.
Löydettiin vielä Tuulten torni ja katseltiin Akropolista iltavalaistuksessa, joten turistitehtävätkin tulevat yksi kerrallaan suoritetuiksi.
Takaisin tullessa lämmitin oli pois päältä ja juuri nyt jännitetään, saiko respan kaveri sen kuntoon. Jos ei, tulee kylmä yö. (Onneksi sai.)
Eilinen sääennuste ei luvannut hyvää, eikä aamuinenkaan ollut kovin lupaava: iltapäivällä sadekuuroja. Päätettiin kuitenkin kiirehtiä ennen sadetta Akropoliille, että tulisi Ateenan päärauniot suoritettua ja lähdettiin matkaan heti aamupalan jälkeen. Ei se aikaisin ollut silloinkaan, koska meidän hotellihuoneessa ei ole oikeaa ikkunaa, on vain parvekkeen ovi, joka pitää yöksi sulkea ja sen jälkeen ollaan pimennossa sekä auringonnousun että säätilan suhteen ja aamut tahtovat rauhassa ja hiljaisuudessa venyä jopa yhdeksään asti ennen kuin herätään. Aamu oli kuitenkin aurinkoinen pieneen kattoterassihetkeen.
Eikä me Akropoliille ennen iltapäivää ehditty. Ensin ajateltiin mennä Syntagman metron kautta ja ajaa nopeasti Akropoliin asemalle. Ja tämän matkan varrelle jää varmaan Ateenan suosituin shoppailukatu Ermou, joka tässä taustalla.
Alastulokaan ei ollut ihan selvää ja helppoa, kun turisteja oli liikkeellä niin vähän, että oli pakko itse päättää, mitä pikkukatuja ja pikkuportaita pitkin kulki ja kääntyi. Voi olla, että käyttämämme reitti ei ollut ihan perus turistireitti, mutta lopulta oltiin jälleen Monastirakin aukiolla ja käveltiin sisään Metro tavernaan, jossa viimeksi saatiin jälkkäriksi paksun kermaisen jugurtin kanssa hunajassa marinoituja viinirypäleitä tai rusinoita, tai jotain jotka olivat jo alkaneet muuttua viinirypäleistä rusinoiksi ja saman tien päätettiin tulla uudestaan. Se oli varmaan parasta, mitä viikon aikana syötiin.
Nyt syötiin hyvät moussakat ja Ystävätär joi Santorini viiniä, kun tarjoilija kertoi, että se tuodaan suoraan bossin veljen tilalta Santorinilta. Bossilla on varmaan veljiä kaikilla Kreikan isommilla saarilla ja enoja varuiksi pienemmillä. Viini oli kumminkin hyvää ja moussaka paljon parempaa kuin pari päivää myöhemmin Mitropoleos-kadulla syömäni moussaka.
Ystävätär jäi vielä kaupungille shoppailemaan ja minä lähdin hotellille vähän nuhaisena. Ystävättären shoppailu onnistui ja sain tuliaiksiksi matkan ehdottomasti parhaan leivoksen. Ystävätärtä oli kaupungilla tervehditty venäjäksi. Oliko se hyvä vai paha, en osaa päättää. Kun minä olen mukana, meitä ei koskaan luulla venäläisiksi. Venäläiset naiset ovat aina kauniita ja tyylikkäitä. Heillä on laitetut hiukset, meikki, käsilaukku, naiselliset vaatteet ja korkokengät. Ystävätär ei meikkaa eikä käytä Ateenassakaan korkokenkiä.
15.11.2009 Merelle ja Eginan saarelle
Lumipyry oli vallannut yön aikana koko pääkaupungin seudun, maisema oli valkoinen ja yöllä oli sattunut lukuisia ojaanajoja... tämä oli onneksi vain uutinen Hesarin etusivulla. Avasimme parvekkeen oven sinitaivaaseen ja auringonpaisteeseen ja oli pakko hetki ottaa aurinkoa ennen kuin edes lähdettiin aamupalalle.
15.11.2009 Kalaa, hedelmiä, mausteita ja hautausmaa
Lisää lunta - edelleenkin vain Suomessa, ei Ateenassa. Aamu alkoi taas kevyellä auringonotolla omalla kattoterassilla.
Kommentit